Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


sunnuntai 10. toukokuuta 2020


Miten onnellinen olitkaan, äiti
Kun sait tietää
Että sinussa kasvaa uusi elämä
Miten hämmentynyt
Mieli täynnä toiveita ja unelmia

Miten pettynyt olitkaan, äiti
Kun uusi elämä sinussa sammui
Ennen aikojaan
Miten surullinen,  täynnä kysymyksiä
Eikä elämä enää koskaan ollut sama kuin ennen

Miten kiitollinen olitkaan, äiti
Kun kuukausien odotuksen jälkeen
Sait syliisi lapsen
Elävän, ihmeellisen, täydellisen
Miten avuttomana häntä hoiditkaan
Joka päivä oppien uutta
Sinä ja lapsi

Miten neuvoton olitkaan, äiti
Kun lapsi sairasti
Väsymys painoi päivät harmaiksi
Eikä elämä ollutkaan sitä mitä olit odottanut
Miten monta rukousta nousikaan kohti taivasta
Miten monta huokausta
Ja päivät edelleen kuluivat

Miten iloinen olitkaan, äiti
Kun aurinko paistoi korkealta
Ja lapsen nauru helisi pihanurmella
Elämä onnea täynnä
Kepeyttä ja kirkkautta
Eikä huolta missään

Miten ihmeissäsi olit, äiti
Kun lapsi nuoruuden aallokossa
Etsi itseään
Muutti mielipiteitään
Ja löysi lohdutuksen muualta kuin äidin sylistä
Miten epäonnistuneeksi itsesi silloin löysit
Kun ovet paukkuivat ja kodin rauha oli ajoittain kadoksissa

Miten kiitollinen olitkaan, äiti
Kun lapsi kasvoi aikuiseksi
Löysi oman tiensä
Ja paikkansa maailmassa
Miten huolehtien silti seurasitkaan hänen elämäänsä kauempaa
Toivoen ja rukoillen
Että elämä  ei antaisi liian suuria taakkoja
Että ilojen summa olisi suurempi kuin surujen

Miten paljon rakastitkaan, äiti
Päivästä päivään
Alusta loppuun
Elämästä kuolemaan
Eikä kipu pois annetusta hävinnyt milloinkaan

Väsyneenä rakastit Epäonnistuneena
Iloissa rakastit ja elämän juhlahetkissa

Miten rikkaan elämän saitkaan, äiti
Miten täyden, täydellisen


2 kommenttia:

  1. Kiitos runosta. Siinäpä äidin koko rikas elämä sellaisena kuin se annettiin.

    VastaaPoista