Miten maailma muuttuukaan

ja aika

Miten kiivasti hakkaavat pajoilla vasarat

Ja kotona äiti sylissään keinuttaa lasta

Kaikkensa antoivat

koska vaihtoehtoja ei ollut

Niin kertoivat elämänsä ehtoolla

he jotka joutuivat lähtemään

kestämään, kokemaan

enemmän kun halusivat

Ja minä kuuntelin vanhustentalon kerhohuoneessa

sydämesssäni äänetön itku

Miten maailma muuttuukaan

He antoivat paljon

ja kivun keskellä rakensivat kaiken uudelleen

Pajoilla vasarat

ja äidin sylissä lapsi

Aurinko laskee

Jo sammui vasaroiden pauke

ja lapset juoksivat pois

Me rakensimme uuden maailman

sille perustalle jonka heiltä saimme

Miten maailma muuttuukaan

Miten suuren lahjan he antoivat

ja miten itsestäänselvänä sitä pidimme

Me nauroimme heille

kun he keräsivät

pahan päivän varalle

kun säästivät

ja korjasivat vanhaa

Luulimme olevamme parempia

Mutta he tiesivät

Miten maailma muuttuukaan

Nyt on tullut paha päivä

Mutta me nousemme tästä

sillä he antoivat esimerkin

ja rakensivat kaiken uudelleen

Heidän jäljessään me kuljemme

samaa polkua

Ja äitien sylissä asuu

uusien sukupolvien toivo