Saanhan olla lähelläsi hiljaa

ilman toiveita

pyyntöjä ja vaatimuksia

Annathan minun levätä

sylissäsi

sillä tänään minulla ei ole

mitään annettavaa

Olen tyhjä

mutta sinä voit minut täyttää

Saanhan siksi levätä sylissäsi

hiljaa

Vahvojen käsiesi turvassa

löydän itseni uudestaan

 

 

Olin hiihtänyt metsään talviseen.

Olin lähtenyt aivan yksin.

Minä saavuin saliin huurteiseen,

puut seisoivat käsityksin.

Minä kuulin kun honkien urut soi,

pakkasmetsässä, tähtien alla.

Taivaan kynttilät himmeää valoa loi.

Kuura kimalsi kaikkialla.

Oli hiljaista, humina honkien vain.

Tuuli laulua outoa soitti.

Jotain suurta liikahti rinnassain,

minä metsän rauhan mieleeni sain.

Se levottomuuteni voitti.

(Askolle 12/2015)