Lumoava Koli

 

Samasta aiheesta lisää täällä.

 

 

Olin hiihtänyt metsään talviseen.

Olin lähtenyt aivan yksin.

Minä saavuin saliin huurteiseen,

puut seisoivat käsityksin.

Minä kuulin kun honkien urut soi,

pakkasmetsässä, tähtien alla.

Taivaan kynttilät himmeää valoa loi.

Kuura kimalsi kaikkialla.

Oli hiljaista, humina honkien vain.

Tuuli laulua outoa soitti.

Jotain suurta liikahti rinnassain,

minä metsän rauhan mieleeni sain.

Se levottomuuteni voitti.

(Askolle 12/2015)

 

Ethän yritä selitellä minulle

valintojasi, tekojasi, elämääsi

En minä sitä toivo

sillä eihän kukaan meistä ole

toista ylempänä

ei oikeutettu toista tuomitsemaan

Istutaan yhdessä alas

ja jutellaan hiljaa

puhutaan reunoja myöten

avaruuksia syleillen

Etsitään vastauksia yhdessä

Ja kun sitten noustaan ylös

jatketaan molemmat matkaamme

pystyssä päin

selittelemättä