Olin hiihtänyt metsään talviseen.

Olin lähtenyt aivan yksin.

Minä saavuin saliin huurteiseen,

puut seisoivat käsityksin.

Minä kuulin kun honkien urut soi,

pakkasmetsässä, tähtien alla.

Taivaan kynttilät himmeää valoa loi.

Kuura kimalsi kaikkialla.

Oli hiljaista, humina honkien vain.

Tuuli laulua outoa soitti.

Jotain suurta liikahti rinnassain,

minä metsän rauhan mieleeni sain.

Se levottomuuteni voitti.

(Askolle 12/2015)