Blogin kuvat ja tekstit: Suvi Ristolainen


maanantai 27. huhtikuuta 2020


Miten maailma muuttuukaan
ja aika
Miten kiivasti hakkaavat pajoilla vasarat
Ja kotona äiti sylissään keinuttaa lasta

Kaikkensa antoivat
koska vaihtoehtoja ei ollut
Niin kertoivat elämänsä ehtoolla
he jotka joutuivat lähtemään
kestämään, kokemaan
enemmän kun halusivat
Ja minä kuuntelin vanhustentalon kerhohuoneessa
sydämesssäni äänetön itku

Miten maailma muuttuukaan
He antoivat paljon
ja kivun keskellä rakensivat kaiken uudelleen
Pajoilla vasarat
ja äidin sylissä lapsi

Aurinko laskee
Jo sammui vasaroiden pauke
ja lapset juoksivat pois

Me rakensimme uuden maailman
sille perustalle jonka heiltä saimme

Miten maailma muuttuukaan
Miten suuren lahjan he antoivat
ja miten itsestäänselvänä sitä pidimme

Me nauroimme heille
kun he keräsivät
pahan päivän varalle
kun säästivät
ja korjasivat vanhaa
Luulimme olevamme parempia

Mutta he tiesivät

Miten maailma muuttuukaan
Nyt on tullut paha päivä

Mutta me nousemme tästä
sillä he antoivat esimerkin
ja rakensivat kaiken uudelleen
Heidän jäljessään me kuljemme
samaa polkua
Ja äitien sylissä asuu
uusien sukupolvien toivo

6 kommenttia:

  1. Ihana runo tähän aamuun.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Hyvää tätä päivää ja tulevia myös! <3

    VastaaPoista
  3. Miten maailma on muuttunutkaan! <3
    Kauniisti sanoitit tämän aikajänteen heistä meidän aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisu! Ikäihmisten kanssa jutellessa sen muutoksen oikein erityisesti tajuaa.

      Poista
  4. Täältä löytyikin todella kaunis blogi <3

    Ihanaa kevättä ja toukokuuta Sinulle :)

    VastaaPoista